Мир Калевалы — страница 39 из 48

одинаковые все.

Väinämöinen

Ainahan minulla kunnioittajia riittää,

mutta mihin nämä laulut kelpaavat

muuhun kuin toisten kadehdittaviksi?

Kun minä kaipaan ja ojennan kättäni,

Aallottaret pakenevat ilkkuen.

Erikoisen minä tavoitan, en tavallista.

Tietäjä olen enkä tärkeintä ymmärrä,

äitejä minä miellytän, en tyttäriä.

En minä tiedä kuinka käsi ojennetaan,

ja mieluummin Aino kuolee.

Вяйнемёйнен

Все, конечно, меня уважают,

но для чего годятся мои песни?

Другие лишь завидуют мне из-за них.

Девицу ищу я, протягивая руку,

Русалки уплывают, смеются надо мной.

Особенную найду я, обычную, однако, нет,

Хотя и знахарь я, но главного не знаю.

Нравлюсь матерям, но не их дочерям,

Не знаю, как мне руку правильно подать,

Пусть погибнет лучше Айно

Авторский перевод с финского Г. К. Никландера

Veen emonen

Ulla Vaarnamo

Veen emonen, veen emonen

Anna vihreä värisi, anna vetesi voima

Tule minuun, kanna minua, sulata iho suojattoman

Veen emonen, veen emonen, vie minut vihreän syliin

Veen emonen, veen emonen

Näytä sininen valosi, anna aaltojen laulu

Puhu minua, laula minua, kuiskaa sinisen salat

Veen emonen, veen emonen, näytä sininen tie

Veen emonen, veen emonen

Anna ruskea tahtosi, johda juureni pohjaan

Näytä kultainen käytävä, aurinkoisen alkuvoima

Veen emonen, veen emonen, vie pohjaan pohjattomaan

Veen emonen, veen emonen

Näytä kultainen kajastus, valuta valosi minuun

Poista vanunut viha, tuhkaa turhat tuskat

Veen emonen, veen emonen, vala kultasi minuun

Veen emonen, veen emonen

Sytytä punainen liekki, polta karsta sisuksista

Punerra vereni voima, puhdista vereni viesti

Veen emonen, veen emonen, vie minut punaiseen tuleen

Kolin väelle

Terve maamo maanalainen, terve taatto taivahinen

Tulin tänne kiittämähän, apua anelemahan:

Nouse maamo maanalainen, taatto turpehen takainen

Mi on maassa maahisia, metsässä metsällisiä

veessä ve´ellisiä, tulkoon kaikki miun avuksi!

Onko vuoressa väkeä, alla kallion apua?

Vuoren vanhin keltahattu, vaari vaarassa asuva

Metsän kuuluisa kuningas, metsän valtikka väkevä

vuorioiden hallitsija, tulkaa kaikki miun avuksi!

Anna meiän metsän olla, anna niityn kukoistaa

anna maitten, veen ja ilman puhtahaksi palata

Anna meille Ihmo uusi, Ihmo uljas tuoreenlainen

näkee kauas sydämellään, tyytyy vähään, kohtuuteen

Antaa kullan, raudan olla, uraaninkin unohtaa

Riittää mikä on jo tehty, mikä saatu, rakennettu

Riittää niitty, rantahiekka, kevätkoivun viherrys

peipon laulu, viklon huuto, iltaruskon punerrus

Uusi Ihmo lait säätää, luonnon säästää, puhtauden

keksii keinot kuinka laittaa käytetty taas kiertämään

Toisen Ihmon tuskan tuntee, osaa auttaa, rakastaa

kuunnella ja hiljentyä, eteenpäin myös johdattaa

Auringon paluu

Jos mie laulun luikahutan

loitsun loivemman lurautan

Jotta saisi kesä meille

kesä lämmin, kaunokainen

Aurinkoista armahaista

kaipailemme täysin rinnoin

Hiirenvirna, maitohorsma,

ohdakkeet ja leinikit

kukkaa pukkais tuhatmäärin

mehiläisten kimalaisten

möttiäisten kaikenlaisten

iloksi ja ravinnoksi

Vesilinnut pikkulinnut

varikset ja harakatkin

laulais luojan kunniaksi

aurinkoisen armahaisen

Voi kun tulis kesä meille

kesä kaunis, lämmin hellä

Tuskin muistan miltä tuntuu

lämpö lempee, höyryilevä

Jos mie loitsun loikahutan

ystävälle läheiselle

harvoin nähdylle tutulle

Tuu sie tänne lomailemaan

Anna meille kesä kuuma

heinähelle, elopouta

Anna antisi Aurinko!

Tulen kutsu

Loista leisku tanssahtele

Tunne hehku kuuman tuulen

Haista lieskan ikituoksu,

kaiken syövä, kaiken vievä

Tuli tuli kutsumatta

Tuskaa turhaa tuhoomasta

Nouse, uusi tuhkan seasta

Tuore, puhdas saastumaton

Polta, polta loppuun asti

Vanha roina vanha mieli

Näytä portti uuteen aikaan

Valon, ilon, luottamuksen

Lieskuu, tanssii, loistaa, hehkuu

Oranssina keltaisena

Sinihehku sisimpänä

Kuumaa huumaa tulen tuomaa

Tulen lumon kutsun kuulen

Astun hiukan lähemmäksi

Katson, kosken varovasti

Nahka palaa luuhun saakka

loppuun asti, loppuun asti

Muovin poisto

Nyt mie muutan ihmon mielen

Ihmon mielen, ihmon kielen:

Poistu muovi mielestämme

Poistu muovi metsistä

Poistu kelmu kaupoistamme

ikuisesti katoa!

Se on öljyn johdannainen

ihmon itsensä kasaama

Mik on kerran tänne tehty

Sen saa poiskin käskettyä!

Poistu muovi mielestämme

Poistu kalojen sisältä

Poistu meren syvyyksistä

Poistu pohjavedestä

Katoa koko Tellukselta

kuin et oisi ollukkana

kuuna kullan valkiana

Nyt mie taion vahvan taian:

Poistu muovi maailmasta

Katoa kaikesta katala!

Lönnrotin Mänty

Arvi Perttu

Prologi

Ihanan lämmin elokuun ilta hämärtyi tarumaisen Vienan yllä kullaten vaarojen laet ja maalaten vastarannan metsän tummansiniseksi. I. K. Inha ei ollut tuolloin vielä syntynyt, ja niinpä meidän on uskottava muinaisen matkamiehen sanallisia kuvauksia.

Illan suussa saapui mainittu matkalainen Uhtuan suureen kylään. Talot olivat vauraita, ja vaikka vilja olikin jo leikattu vainioilta, näkyi varakkuus ulospäin siellä täällä kuljeskelevien lehmien ja lampaiden muodossa.

Kirkolle saavuttuaan näki matkamies keskellä kylän toria monumentaalisen petäjän, jonka tyveen oli kiinnitetty pronssinen laatta. Laatassa olevan tekstin luettuaan mies punastui häveliäästi. Hätäisesti hän alkoi vilkuilla ympärilleen ja pian huomasikin etsimänsä lähimmän halkopinon vieressä. Siinä valtavan koivun suojaisessa katveessa lepäilivät pölkkyjä kirves sulassa sovussa päivällisen kamppailunsa jälkeen.

Lukija odottaa jo kärsimättömänä arvoituksen ratkaisua ja sankarin nimen paljastamista, mutta jännityksen ylläpitämiseksi emme voi heti alkuun paljastaa kaikkia salaisuuksia. Voimme vain viitata kirjoituksemme otsikkoon, joka antaa tarvittavia vihjeitä tarkkaavaiselle ja ajatelevalle lukijalle.

Vaatimattoman kohtuuden apologeetan elämäntaival

Kyseinen henkilö oli tunnettu karjalaisen runoperinteen kerääjä ja Kalevalan kirjoittaja, joka ihmisenä oli hyvin vaatimaton eikä elinaikanaan olisi varmasti suostunut oman kuvansa painattamiseen seteleihin.

Suurmiehen juhlavuonna vääryys oli vihdoinkin korjattu, jokaisen suomalaisen kohtuudentajua loukkaavat setelit oli poistettu käytöstä, ja meillä on nyt mahdollisuus kertoa totuus sankarimme verrattomasta vaatimattomuudesta.


Nuoruusvuodet

Sammatin vaatimattoman räätälin poika Elias oli jo lapsena kiinnostunut suomalaisten muinaisjumalasta Väinämöisestä. Nuorukaiseksi vartuttuaan Elias olikin valmistumassa Turun yliopistosta maisteriksi, mutta yliopisto paloi. Nuori Lönnrot, tämä maamme kansallisen kirjallisuuden tuleva alullepanija ja tukipilari, ei jäänyt suremaan vaan luki lääkäriksi Helsingissä ja muutti urheasti pääkaupunkiseudulta poron-hoitorajan pohjoispuolelle Kajaaniin.


Kohtuuden ystävä

Huolimatta kiinnostuksestaan kansansa pakanallisia perinteitä kohtaan Lönnrot oli kunnon luterilainen. Hurskaana miehenä Lönnrot oli etevä virsirunoilija ja perusti Kohtuuden Ystävien Seuran, joka ei suinkaan pyrkinyt absoluuttiseen raittiuteen, mikä olisi ollut varsin turhamaista. Seuran säännöt olivat vaatimattomia kuten niiden laatijakin.

Eräs vastuuntuntoinen tutkijakollegamme kuvailee sääntöjä seuraavasti: "Jäsenet saivat nauttia kolme ruokaryyppyä ynnä yhden ryypyn kalan kanssa. Aamulla sai ottaa yhden ryypyn, samoin kello n ja 18. Toteja sai nauttia kaksi illassa, ynnä vielä yhden sokeripalan kanssa. Oluen ja viinin käyttöä ei rajoitettu”.

Nykyisinä ravintola-annoksina mitattuna oli siis jäsenille sallittu määrä yhteensä 0,4 litraa väkeviä päivässä. On kuitenkin muistettava että niinä tarunhohtoisina aikoina ei nykyisen mittaisia ryyppyjä tunnettu, eli määrä lienee ollut kaksinkertainen.

Sellaiset säännöt keksinyt mies ei tietenkään voinut käyttäytyä ylimielisesti kanssaihmisiään kohtaan. Lönnrotin vaatimattomuudesta kerrotaankin lukuisia uskomattomia tarinoita. Niinpä kerran hän lauantaiaamuna otti kiitollisena vastaan naapurinsa tarjoaman pontikkapänikän, vaikka olikin kulttuurilehti Mehiläisen päätoimittaja.

Hänen kotiolonsa ja elämäntapansa olivat yksinkertaisia, vaatteet koruttomia ja suhtautuminen ihmisiin tasa-arvoinen. Hän esimerkiksi joi tavallisesta tuohiropeesta, pukeutui sarkaan ja veisasi virsiä yhdessä kyläläisten kanssa.

Lönnrot oli myös vaatimaton aviomies ja perheenisä. Hän ei liioin vaimoaan aviollisilla velvollisuuksilla kiusannut. Heti kun vakuuttui rouvansa kantavan kunniallisen avioliiton uutta hedelmää, lähti hän kiertämään Karjalan kyliä. Niin rouva sai olla kaikessa rauhassa ja lapsetkin kasvoivat hiljaisessa kodissaan tasapainoisina ja onnellisina.